Etusivulle Home Page Vuosikokous 13.8.2005 Oijärvi Päivitetty 24.11.2008

Grahn sukuseuran vuosikokous 13. elokuuta 2005

Grahn sukuseuran ensimmäinen varsinainen vuosikokous pidettiin Oijärven entisellä koululla 13. elokuuta 2005. Joka toinen vuosi pidettävä kokous haluttiin viedä Lapin läänin puolella olevien sukulaisten kotiseuduille.

Kokous aloitettiin kahvitarjoilulla puolilta päivin. Seuraava tunti kulutettiin sääntömääräisten asioiden läpikäymiseen. Pentti Matilan johdolla laulettiin yhdessä muutama laulu. Kokousväki keskusteli sen jälkeen seuraavan sukujuhlan paikasta mutta ratkaisua ei vielä syntynyt. Sukuseuran varapuheenjohtaja Lauri Pesälä kertoi Pudasjärven Jongulla sijaitsevasta Grahnien suvun ja sittemmin Pesälän sukuhaaran kantapaikasta. Vuosikokousväki sai kuulla kokouspaikan historiasta Juha Matilan pitämän esitelmän, joka on nyt luettavissa ohessa.

Puheiden päälle väki siirtyi autoihin ja teimme retken suvun paikoille Oijärven ympäristöön. Anni Sofian perheen kotitalo on edelleen pystyssä mutta se on jäänyt kylmilleen. Sen sijaan Annin siskon Selman kotipiha on nyt Selman tyttären Lyylin ja miehensä Ahti Pallaspuron kotina. Lyylin ja Ahtin kauniiseen pihapiiriin Kuivasjoen törmälle pysähdyimme hetkeksi. Niin ikään usealla Anni Sofian jälkeläisellä on kesäpaikka Oijärvellä. Pidempi pysähdys tehtiin hautausmaalle, jossa käytiin suvun jäsenten haudoilla.

Kokouspaikalle palattua oli ruokailun aika. Tarjolla oli hirvikeittoa ja jälkiruoaksi marjasoppaa. Kokousjärjestelyistä ja aterian valmistuksesta olivat vastanneet Annin jälkeläiset Laila Matila ja Pentti Matila sekä Selman jälkeläiset Leena Aaltonen ja Lyyli Pallaspuro.

Oijärven koulun historiikki

Olen Grahnin suvun Anni Sofian sukuhaarasta, joka on asunut ja kasvattanut sukuhaaraa edelleen täällä Oijärvellä. Kerron teille hieman tästä koulurakennuksesta, jossa nyt vietämme kesäpäivää, koska sillä on oma tarinansa Grahnin suvunkin kannalta.

Rakennus on rakennettu vuosina 1902-03 ja se toimi Oijärven ensimmäisenä koulurakennuksena aina vuoteen 1972. Opetus toimi ennen koulurakennuksen saamista vuokratiloissa mm. Matilan taloissa. Koulurakennuksen yksi ensimmäisiä oppilaita oli mm. isoisoisäni Antti Matila, päästökirja 15-vuotiaana vuonna 1902.

Koulun tontti ostettiin vuonna 1900 Lassilan perikunnalta rakennuksineen. Koulun tilatarpeet olivat hieman erilaiset joten rakennus purettiin ja salvettiin uudelleen, tilkitsemiseen käytettiin mm. 25 säkkiä sammalta.

Valmistuessaan koulurakennus sisälsi luokkahuoneen, veistohuoneen (leivinuuni, puuhella, höyläpenkkejä), sekä opettajan asunnon. Pihassa sijaitsivat ulkohuoneet (vessa pojille+tytöille+opettajalle), navetta jossa lehmä, aitta, sauna ja liiteri.

Koulutoiminnan laajentuessa rakennettiin toinen rakennus vuosina 1928-29 (alakoulu). Sen vintille rakennettiin myös asuntola pitkämatkalaisille sekä asunto opettajalle ja asuntolan hoitajalle. Asuntolanhoitajan virkaa haki Anni Sofia Grahn, isoäitini. Valinta oli ristiriitainen, koska johtokunta ei nuorta tyttöä halunnut, viimein vastustelusta huolimatta kansakoulun tarkastaja valitsi hänet. Matka Oijärvelle oli pitkä, junakyytillä Kuivaniemelle, sieltä postiautolla Oijärven toiselle puolen Närrään, josta veneellä koulun rantaan. Matkatavaroina olivat polkupyörä ja matkalaukku. Närrään veneellä oli saapunut vastaan koulun johtokunnan puheenjohtaja Eemeli Höyhtyä. Hän piteli melalla perää ja Anni Sofia souti järven yli kohti tulevaa työpaikkaa.

Ensimmäisenä vuonna koululla asui 26 oppilasta, viikkoja käymättä kotona lainkaan. Asuntola oli vilkkaassa käytössä useita vuosia, kunnes vuonna 1932 valtuusto päätti yllättäen lopettaa asuntolanhoitajan viran – vuodeksi, 1933 tarkastaja käynnisti toiminnan uudelleen. Tapahtumien aikana Anni Sofiaa kosittiin miniäksi Matilan taloon – näinpä jouduttiin kouluun valitsemaan uusi asuntolanhoitaja.

Sota-aikana koulu keskeytyi, koululla asui evakkoja ja katolta suoritettiin ilmavalvontaa sinne rakennetusta tornista. Vihollisuuksien loputtua koulunpito taas jatkui.

Mutta sitten alkoi tapahtua kummia, 1946 koulun asuntolassa alkoi kuulua outoja koputuksia, tyynyt lentelivät, patja kohosi ilmaan, sänky siirtyi yöllä vaikka kukaan ei esineisiin koskenut. Asiaa kävivät ihmettelemässä ensin vanhemmat, sitten naapurit, johtokunnan jäsenet, poliisi, lopulta kirkkoherrakin. Kummittelu uutisoitiin lehdistössäkin ja tapahtumat on kirjattu virallisien ”poltergeist-ilmiöiden” kirjaan. Koputukset jatkuivat ja huolestuneet vanhemmat siirsivät lapsensa asumaan muihin taloihin. Kummittelu unohtui kun asuntolatoiminta loppui, ja tiloissa asui jonkin aikaa mm. kätilö.

Suuret ikäluokat tarvitsivat lisää luokkatiloja ja eri puolille Oijärveä rakennettiin lisää kouluja. Sitä myötä lakkasi pysyvästi koululaisten asuntolan tarve, kun lapset alkoivat kulkea koulumatkaa päivämatkoina.

Vuosikymmenien saatossa oppilasmäärät kääntyivät laskuun ja alettiin puhua koulujen lakkauttamisista. Aihe oli arka ja siihen sekoittui politiikkaa ja kylien eri osien tunnelatauksia.

Oijärven koulut joutuivat myös tarkastelun alle ja keskustelut koululakkautuksista keskeytyivät vuonna 1971 joulukuun 11. päivän iltana. Kylä järkyttyi, kun taivaanranta muuttui punaiseksi leimuksi, alakoulu paloi. Palokunta sijaitsi Kuivaniemellä 50 kilometrin päässä, toivottomassa hirsirakennuspalossa koulu paloi maan tasalle. Lakkautuskeskustelu päättyi siihen ja oli itsestäänselvyys, että ilman kahta toimivaa koulurakennusta koululaiset alettiin kuljettaa naapurikouluun ja koulutoiminta lakkautettiin pysyvästi.

Tämä toinen rakennus (yläkoulu) jäi orvoksi pihapiiriin. Alussa maatalousnaiset pitivät kutomakursseja muutaman talven ja kun rakennus uhkasi rapistua, kylän metsästysseuran miehet ostivat koulun itselleen. Vuosien saatossa pihapiiri kaikkine rakennuksineen on kunnostettu talkoilla ja koulurakennus on saanut arvoisensa puitteet ja arvokkuuden takaisin. Viimeisin ostos oli koulun tontti, jolla tilat maapohjineen on lopullisesti saatu kyläyhteisön yhteishyödyllisiin käyttötarkoituksiin. Myöhäissyksyn viikonloppuaamuina koulun piha on tupaten täynnä autoja ja punapukuisia hirvimiehiä ja perinteiset marraskuun hirvipeijaiset vietetään koko kylän kesken.

Ensimmäiset 100 vuotta tämän rakennuksen historiassa ovat olleet kirjavat ja vaiherikkaat, jää nähtäväksi, mitä nämä vanhat hirret saavat kuulla ja nähdä tulevina satoina vuosina.

Jutun kirjasi
Juha Matila
kuultuun perimätietoon pohjautuen