Kun Joukon ja Eilan kanssa saavuimme porokämpälle, roihusi siellä jo iloinen nuotio ja kahvipöytä oli kauniisti katettu aurinkoiseen pihapiiriin. Varvun Ritva ja Antti olivat Puolangalta lähteneet aamulla, varmaan ani varhain, panemaan paikkoja kuntoon. Yhteensä meitä grahnilaisia kokoontui nelisenkymmentä henkeä, pienin ihan sylivauva. Osallistujamäärään pitää laskea vielä Pylvään Tuulan neljä pirteää koiraa. Kälväsvaaran lähdeveteen keitetty kahvi, samoin kuin kotitekoinen viinimarjamehu maistuivat raikkaassa ulkoilmassa.
Kahvin jälkeen me hallituksen jäsenet pidimme kokouksen porokämpän ritseillä istuskellen. Mietittiin ensi vuoden ohjelmaa ja suunniteltiin retkeä tällä kertaa pohjoiseen päin, ehkä Tervolaan, jossa sukumme jäsen Sakari Kuusisto (Grahn) opettajana teki elämäntyönsä.
Kokouksen jälkeen maistuivat nuotiossa noetut makkarat ja mukavaa juttua sukulaisten kanssa riitti. Nämä luontoon tehdyt retket ovat erityisen mukavia, kun siinä ehtii praatata monien kanssa rennossa ilmapiirissä.
Kun saatiin jäljet siivottua ja nuotio hyvin sammutettua, osa meistä lähti kohti seuraavaa retkikohdettamme, Tiaisen torppaa Kalhamajärven rannalla Puolangan puolella.
Tiaisen torppa on vanha kruununmetsätorppa, joka lienee sinne tiettömään korpeen syntynyt 1880-luvulla. Ensimmäinen asukas oli Juho Parkkinen Elsa-vaimoineen. Myöhemmin paikalla asui Moilasia, Väisäsiä ja viimeksi peräkkäin kaksi Jaakko Härköstä. Torppa itsenäistyi v.1930. Kun viimeinen Härkönen muutti kirkolle, oli paikka autiona, kunnes viimeisen omistajan kuoltua siirtyi valtion omistukseen. Vuonna 1997 se päätettiin entisöidä entisaikaisilla materiaaleilla ja työmenetelmillä ja nykyään se on Metsähallituksen hallinnassa kaikkien nähtävillä. Netistä löytyy torpasta lisää tietoa. Vaikka paikka oli aikoinaan kaukana, antoi järvi varmaan kalaa ja ympäröivät erämaat riistaa ja laidunta pienelle karjalle. Pirtin, kamarin ja porstuan asuinrakennus, kahden lehmän navetta, lato, talli ja sauna muodostivat pihapiirin. Se navetta kiinnosti kovasti Lapinlammen pientä Aaroa.
Siitä me sitten hajaannuttiin kukin tahollemme mukavan päivän jälkeen. Mikään ei voita syksyistä luontoa, jos sää suosii. Ei ole liian kuuma, ei sääskiä ja ruskaluonto kauneimmillaan.
Erityiskiitokset Ritvalle ja Antille, jotka tekivät suurimman työn. Tietenkin heillä oli kotikenttäetu, kämppä oli heille kuulemma hyvin tuttu jo nuoruudesta.
Kun tavataan Automuseolla, toivottavasti kuulemme silloin Antin laulaman Sylvian joululaulun.
Sirkka
Kärkkään vanha porokämppä Pudasjärven Kälväsvaaralla
Makkaranpaistoa
Vilma Majava 2v. ja Aaro-Ilmari Lapinlampi 2v. sekä Vilman mummu
Seija Perttu
Kärkkään porokämpässä Matti Jaurakkajärvi
(vas.), Matti Lapinlampi, Seija Perttu ja Inka Majava sylissä
Tiaisen torppa Puolangalla