Selman ja Annin haastattelu
Haastattelin heinäkuun 2.päivänä 1978 suviseurojen aikana Kajaanissa tätejäni Selmaa ja Annia os.Grahn Grahnin ja Steniuksen suvuista. Tätini asuivat meillä ja vein heidät joka aamu seurapaikalle ja kävin illalla hakemassa. Selma ja Anni aloittivat kertomuksensa Grahnin suvusta seuraavasti: ”Kaksi veljestä on ollut sodassa Ruotsi-Suomen armeijassa Korpiselta Lehtolan talosta. Sukunimi on ollut Lehtola. Veljekset ovat kunnostautuneet sodassa ja saaneet sukunimen Grahn ja Ruotsin hallitus on ostanut heille Pesälän tilan Jongulta joltakin muulta ja lahjoittanut sen veljeksille.”

Lehtolan taloa ei löytynyt
Ajaessani pari vuosikymmentä myöhemmin Kajaanista Puolangan ja Korentokankaan kautta Pudasjärvelle pysähdyin Korpisen Jaurakkajärven kyläkaupassa ja baarissa ja kysyin myyjättäreltä, että missähän päin täällä on Lehtolan talo. Myyjätär kertoi olevansa Puhokselta eikä tiennyt Lehtolaa. Hän soitti miehelleen ja kyseli toisilta asiakkailta, mutta kukaan ei tiennyt. Arvelin itsekseni, että lieneekö koko Lehtolaa olemassakaan.

Tarinoita virtojen varsilta ja korpien kätköistä
Jonkin ajan kuluttua sattui kirjastossa käsiini Jaurakkajärven kylätoimikunnan julkaisu ”Tarinoita virtojen varsilta ja korpien kätköistä”, jonka on toimittanut Rauni Räisänen 1998. Tästä kirjasta selvisi, että Lehtolan talo on ollut olemassa, mutta siitä on isossajaossa muodostettu kolme tilaa, joiden yhdenkään nimi ei ole enää Lehtola. Selman ja Annin kertomuksen pohjalta kannatti siis jatkaa selvittelyä. Lähteinä olivat Oulun maakunta-arkiston asiakirjat sekä Pudasjärven seurakunnan kirkkoherranvirasto. Myös Mauno Puurusen rutkimukset olivat käytettävissäni. Saatoin siis verrata eri lähteiden tietoja ja katsoa, pitivätkö ne yhtä. Mitään ristiriitaa ei ilmennyt.

Lehtolan talo vuodesta 1745
Pudasjärven seurakunnan kirkkoherranviraston 26. päivänä tammikuuta 1984 sukutilan kunniakirjaa varten antaman virkatodistuksen mukaan kylä on ollut Sotkajärvi vuoteen 1880 saakka ja talon numero vuodesta 1745 lähtien ensin 19, sitten 15, sitten 9 ja vuodesta 1779 alkaen numero on ollut 8. Talon nimestä on käytetty myös muotoa Lehtolainen,

Isossajaossa muodostettiin Korpisen kylän Lehtolan talosta Nro 8 talosta kolme taloa: Paavontalo Rnro 11, Pekantalo Rnro 12 ja Niemelä Rnro 13. Samassa jaossa Sotkajärven kylästä muodostettiin kolme kylää: Jonku, Korpinen ja Sotkajärvi. Nykyiset talot ovat tietääkseni Paavo ja Niemelä. Niemelässä filmattiin 1998 Rukajärven tie nimistä elokuvaa. Sinne oli lavastettu Repolan kylä.

Ruotujakolaitos
Kun Selman ja Annin kertomuksen sijoittaa siihen aikaan, jossa Selman ja Annin mainitsemat Lehtolan talosta lähteneet veljekset mahdollisesti elivät, niin tiedetään, että Ruotsi-Suomelle luotiin 1680-luvulla väenottojärjestelmän sijaan ruotujakolaitos, jolla muodostettiin pysyvä armeija maahan. Pohjanmaalle ruotujakolaitos tuli vasta 1730-luvulla. Voisi siis hyvinkin olla mahdollista, että silloisen Sotkajärven kylän Lehtolan talosta on rekrytoitu poika sotilaaksi Ruotsi-Suomen armeijaan. Kahden pojan rekrytointi tuntui kyllä epätodennäköiseltä, koska pari kolme taloa, yhteensä kaksi manttaalia, muodosti yhden ruodun ja ruotu hankki yhden ruotusotamiehen kerrallaan.

Sotilasnimi Grahn
Kertomuksen mukaan veljekset olivat kunnostautuneet sodassa ja saaneet sukunimen Grahn. Tämä on täysin mahdollista muuten paitsi siltä osin, että molemmat veljekset olisivat saaneet samanaikaisesti saman sukunimen. Tämä ei ollut mahdollista. Kun sotilas rekrytoitiin, niin hän sai ruotsinkielisen sukunimen, joka ei kuitenkaan ollut sotilaan sukunimi vaan ruodun, joka koostui siis useasta talosta. Tällä nimellä sotilaat erotettiin yksikäsitteisesti toisistaan. Sotilas kuitenkin mielellään käsitti asian toisin ja piti saamansa sukunimen perintönä ja muistona itsellään, kun oli sen kerran saanut ja perheenjäsenetkin käyttivät tätä sukunimeä. Ruotusotilaat vaihtuivat ja kun kaikki saivat saman ruodun nimen sukunimekseen, niin seurauksena oli, että Pudasjärvellä on ollut useita Grahn (Gran, Graan)-sukuja. Tämä seikka saattaa harhauttaa tutkijan väärille jäljille.

Ruotusotilaan elämä rauhan aikana
Ruodulla oli velvollisuus rakentaa sotilastorppa. Sotilaaksi pestautuminen oli vapaaehtoista ja rauhan aikana jokseenkin mukavaa laiskahkon miehen elämää. Vuoden mittaan piti olla vain muutama viikko harjoituksissa ja muuten sai asua torpassaan. Elintaso ja lähimmäisten suoma arvostus olivat niukkoja toisin kuin J.L.Runebergin Vänrikki Ståhlin tarinoiden perusteella saattaisi luulla. Näin kertoo Anneli Mäkelä kirjassaan ”Ajattele historiaksi”.

Ruotusotilas sodassa
Uhkana oli se, että saattaisi joutua sotaan. Näin kävi kertomuksen mukaan Lehtolasta lähteneille veljeksille. Mistä sodasta voisi olla kysymys? Kun Ruotsi-Suomi selvisi Suuresta Pohjan sodasta eli suomalaisittain Isostavihasta (1700-1721) suurvalta-asemansa menettäneenä, niin loppuosa 1700-lukua oli suhteellisen rauhallista valistuksen ja kehityksen aikaa. Käytiin kuitenkin häviöön päättynyt Hattujen sota eli suomalaisittain Pikkuviha (1742-1743) ja Kustaa III:n aloittama epäonnistunut sota (1788-1790) Venäjää vastaan. Sitten tuli Suomen sota (1808-1809), jossa Ruotsi menetti koko Suomen ja lisäksi omia alueitaan Tornionjokilaaksosta Venäjälle. Kertomuksen mukaan veljekset palasivat sodasta ja saivat Ruotsin hallitukselta lahjaksi Pesälän. Kysymyksessä ei voinut siis olla Suomen sota, koska Ruotsin hallitus ei enää hallinnut Suomea. Sen täytyi siis olla Sven Tuuva runossakin mainittu Kustaan sota. Muuten talon saaminen palkkioksi urhoollisuudesta sodassa ei olisi ollut siihen aikaan mahdotonta, sillä kuningas palkitsi sotilaitaan antamalla heille mm. autiotiloja.

Olof Gran kaatui Suomen sodassa
Joltakin, mutta en muista keneltä, olin saanut Pudasjärven kirkkoherranviraston sukututkimusta varten 21.5.1987 antaman virkatodistuksen, joka alkoi 1.12.1772 syntyneestä Olof Johaninpoika Granista (Grahn). Kuolinaikaa ei hänelle oltu merkitty kirkonkirjaan, oli ainoastaan merkintä (Omkomma i Fält), mikä tarkoittanee sodassa kaatumista. Virkatodistukseen oli merkitty Olofin vaimo (Elsa) ja lapset (Elsa, Henrik, Johan) sekä Johan Olofinpojan lapset (Olof, Johan Pesälä, Henrik, Daniel Wilhelm) ja heidän lapsensa (6 lasta Pesälässä ja 11 lasta Vilhelässä). Todistuksessa oli pieni virhe, mutta se oli helppo huomata. Henrik Olofinpojan sukunimeksi oli merkitty Gran Lehtola.

Perukirjat ja kirkonarkisto maakunta-arkistossa
Kuinka paljon Selman ja Annin kertomuksessa olisi totta ja kuinka paljon tarua tai ajan mukana muuttunutta tietoa, se piti selvittää. Oikea paikka oli Oulun maakunta-arkisto. Ainakin Oulun maakunta-arkistossa on kaksi käsin tehtyä erittäin hyödyllistä ja käyttökelpoista kortistoa asiakkaiden käytettävissä, nimittäin perukirjakortisto ja lainhuutokortisto. Niistä oli hyvä aloittaa. Lisäksi arkistossa on Pudasjärven seurakunnan arkisto, jossa on mm. ns.historiakirjat eli luettelot syntyneistä ja kastetuista, vihityistä aviopareista sekä kuolleista ja haudatuista seurakuntalaisista. Nämä tiedot ovat mikrofilmeillä asiakkaiden käytettävissä.

Perukirjakortistosta löytyi neljä perukirjaa, joilla saattaisi olla merkitystä selvitystä tehtäessä ja kaikkein mielenkiintoisin oli ehdottomasti sotilas Olof Johaninpoika Granin kuoleman jälkeen 3.12.1817 tehty perukirja. Tilasin perukirjat arkistosta ja aloin mielenkiinnolla tavata niiden vanhaa ruotsinkielistä kirjoitusta.

Sotilas Olof Johaninpoika Granin perukirja
Perukirja oli tehty asianomaisten pyynnöstä Raatickan sotilastorpassa Sotkajärven kylässä Pudasjärven pitäjässä sotilas Olof Johaninpoika Granin jälkeen, joka meni vuonna 1808 sotaan ja korpraali Matts Hanes´in ja sotilas Matts Krum´in todistuksen mukaan oli Joroisten taistelussa menettänyt henkensä, sekä jättänyt jälkeensä vaimon Elsa Henrikintyttären ja hänen kanssaan avioliitossa siittämänsä kaksi poikaa Henrikin ja Johanin joiden oikeuden valvomisen, kunnes laillinen holhooja ehditään määrätä, otti tehtäväkseen talollisen poika Henrik Johaninpoika Pindamo. Omaisuuden ilmoitti leski Elsa sen jälkeen, kun häntä kehotettiin se tarkkaan ja valan velvoituksin ilmoittamaan.

Perukirjan perusteella oli hyvin todennäköistä, että Olof kaatui Suomen sodassa. Sotaa ei sen jälkeen ollut ja ruotujakolaitoskin lakkautettiin, kun Suomesta tuli Venäjän vallan alainen suuriruhtinaskunta. Miksi Olof menetti henkensä Joroisten taistelussa, vaikka hänet rekrytoitiin, kuten myöhemmin tulemme näkemään, Pohjanmaan rykmentin Kemin pataljoonaan? Ihmetystä herätti myös se, miksi perunkirjoitus yleensäkään tehtiin ja miksi se tehtiin lähes kymmenen vuotta Olofin kuoleman jälkeen. Tähän on luonnollinen selitys. Olofin leski Elsa meni vuonna 1818 uusiin naimisiin. Elsan toinen mies oli Samuel Niemelä eli Liikanen Parkkilasta (1772-1832). Vihkimisen ehtona oli siihen aikaan kuolleen puolison jälkeen tehty perunkirjoitus.

Elsa Lehtolan (Olofin äidin) perukirja
Vanhin perukirjoista oli talollisen vaimon Elsa Lehtolan kuoleman jälkeen 17.1.1798 tehty perukirja. Se oli tehty Lehtolan vero- eli perintötalossa Nro 8 Sotkajärven kylässä Pudasjärven pitäjässä. Elsa oli kuollut Perttulin messun aikaan ja jättänyt jälkeensä lesken Johanin ja täysikäiset pojat Olofin ja Henrikin sekä tyttären Elsan naimisissa Hyrynsalmella talollisen Jacob Måilasen kanssa. Vainajan omaisuus oli lesken ja täysi-ikäisten poikien hänen ensimmäisestä avioliitostaan, Mattsin, Påhlin ja Johanin hallussa. Kiinteää omaisuutta oli Lehtola ¼ manttaalin perintötila, josta isä omisti 1/3-osan perintömaanaan. Se arvioitiin 111 riikintalarin 5 killingin 4 runstykin arvoiseksi. Elsa oli perukirjan mukaan Johanin toinen vaimo.

Johan Lehtolan (Olofin isän) perukirja
Toiseksi vanhin perukirja oli vanhan talollisen Johan Lehtolan kuoleman jälkeen 15.9.1804 tehty perukirja. Hän oli kauhealla tavalla saanut surmansa saman vuoden toukokuussa jättäen jälkeensä täysi-ikäiset pojat Matts, Påhl, Johan, Olof, Henric ja Daniel, sekä tyttäret Valborg ja Elsa molemmat avioliiton kautta turvattuja. Vainajan jäämistö oli poikien Matts ja Påhl hallussa. Kiinteää omaisuutta ei Johanilla enää ollut, joten hän lienee myynyt osuuden talostaan Mattsille ja Påhlille.

Johanin vaimot ja lapset
Voisiko perukirjoissa mainittu Olof todella olla sotilas Olof Johaninpoika Grahn, joka oli syntynyt 1.12.1772? Mahdotonta se ei olisi. Matka suuntautui jälleen Oulun maakunta-arkistoon. Ensiksi piti selvittää Pudasjärven seurakunnan arkistosta Johanin ensimmäisen avioliiton vihkimispäivä. Se löytyi vihittyjen luetteloita mikrofilmeistä tutkimalla. Samoin löytyi ensimmäisen vaimon nimi (Carin Matintytär Turpeinen eli Siira). Vihkimispäivästä eteenpäin piti ruveta tutkimaan kastettujen luetteloita. Ja niistähän löytyivät ensin Carinin kanssa saadut lapset Walborg (s.1755), Matthias (s.1757), Påhl (s.1760), Johan (s.1763) ja Daniel (s.1765) ja sitten Elsan kanssa saadut lapset Elin (s.1769), Olof (s.1772), Henrik (s.1775) ja Laurentius (s.1778).

Pyysin vielä Mauno Puuruselta Pudasjärveltä hänellä mahdollisesti olevat tiedot Lehtola-Grahn-suvusta. Mauno lähetti kaavion, jossa hän arvelee, että Johan Lehtola oli alkuaan Johan Påhlinpoika Siira. Näin ei kuitenkaan ollut, mutta sehän olikin vain arvelu.

Myöhemmin olen saanut Oulun maakunta-arkiston johtajan Samuli Onnelan 22.8.1994 allekirjoittaman maakunta-arkistossa tehdyn sukuselvityksen sukututkimusta varten, jonka oli tilannut Mauno Paavola Turusta, lunastus 170 markkaa. Huomasin ilokseni, että olin löytänyt samat tiedot ja paljon enemmänkin omatoimisesti arkistosta. Maakunta-arkiston selvityksessä on lisäksi yksilöity tarkasti lähteet, joista tiedot on otettu. Johan Lehtolan sanotaan asuneen Lehtolassa syntymästään saakka ja kumpikin vaimo avioliiton solmimisesta lähtien.

Sotilas Olof Gran rauhan aikana
Olen käyttänyt paljon tilaa todistellakseni, että tässä esittämäni tiedot pitävät paikkansa ja perustuvat arkistolähteisiin. Tästä eteenpäin oli jo helpompaa. On varmaa, että ainakin yksi poika, Olof, pestautui Lehtolan talosta ruotusotilaaksi Ruotsi-Suomen armeijaan. Olof Lehtola, syntynyt Pudasjärvellä 1772, pituus 11 korttelia 1 tuuma (166 cm), naimaton, kutsutaan Graniksi, rekrytoitiin sotilaaksi Pohjanmaan rykmenttiin Kemin komppaniaan Matts Granin tilalle Oulussa 21.3.1803. Hän sai asuttavakseen Väätäjän eli Raatickan sotilastorpan ja määräsuuruisen pelto- ja niittypalstan sekä rahapalkan lisäksi joukon luontaisetuja. Valtio huolehti aseistuksen ja vaatetuksen hankkimisesta. Olof meni jo 23.10.1803 naimisiin Elsa Henrikintytär Liikasen (1770-1853) kanssa ja alkoi elää mukavaa laiskahkon miehen elämää, mikäli Anneli Mäkelän kuvaukseen on uskomista. Tytär syntyi jo 1.2.1804 ja pojat 1805 ja 1807.

Sotilas Olof Gran sodassa
Vuonna 1808 Venäjä hyökkäsi Suomeen ja alkoi Suomen sota. Sinne oli ruotusotamiehen lähdettävä. Olof ei enää palannut. Olof kaatui tai jäi vangiksi Joroisten kahakassa kesäkuun 14. päivänä 1808. Taistelupaikalle on pystytetty muistomerkki, jonka luona olen käynyt kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla tuotti vaikeuksia löytää se, mutta sain oppaan Joroisten Infosta ja niin osasimme muistomerkille.

Suku jatkui Olofin ja Elsan nuorimmasta lapsesta Johan Olofinpoika Grahnista (1807-1854) ja hänen vaimostaan Elsa Magdaleena Johanintytär Liikasesta (1814-1901 (tai 1891) sekä heidän kahdesta pojastaan Johan Pesälästä (1840-1920) ja Daniel Wilhelm Grahnista (1849-1928).